Siis kamalaa,meidän koirat on osa jo VANHOJA,siis apua,liian lyhyeksi jää aina yhteinen aika.

Sydän syrjällään seuraan "lapsuudenystävien" ja muiden tuttujen saman ikäluokan koirien lipumista pilven reunalle. Mutta siis:

Titta 10,5-vee,meidän muori elää toista nuoruuttaan ja kukoistaa  ikä ei näy kuin ulkonäössä,harmaassa kuonossa ja viisaassa ilmeessä.Samanlainen vinkeä ilme on kun muori päättää lähteä "kylille" eikä tulla sisälle ja kun ei vanhaa koiraa viittis alkaa narussa viemään kun ei ole tähän astikkaan viety.Jotenkin vaan tuntuu ettei koskaan tiedä mikä päivä on viimeinen vaikkei mitään vaivoja (ainakaan näkyviä) ole...

Ja Sulkkukin...kohta 8-vee,mamman pikkupoika  nyt alkaa näkyä että ikääkin on,vanheneeko nuo pojat aiemmin kuin tytöt ? Tuntuu siltä...eilen illalla Sulkku ei jotenkaan ollut oma itsensä,oli vaisu,kun meillä on ne omat "tanssirituaalit" yms. ennnen nukkumaanmenoa niin eilen niitä ei ollut  siis apua!

Ja pitäskö tuo Pilvikin (6,5-v) jo laskea vanhaksi ? siis ei missäännimessä,mutta kun neito on kisauransa jälkeen heittäytynyt todella onnettomuusalttiiksi,että tiedä sitten koska sattuu se viimeinen äksidentti  nyt kulkee taas Adidaksen paita päällä,nyt ei ollut onnettomuus vaan poistettiin iso syylä "kädestä" ja siinä aikasmonta tikkiä,mutta siis Pilvihän on ihanne potilas,että siinä sinänsä mitään,mutta..

No siinä oli eläkeläiset...onhan tuota nuorisoakin vielä,mutta silti.Mutta mikäänhän ei ole ihanampi kuin vanha koira,sen aivoitukset ja aikeet tietää jo korvien asennosta ja sen jumpitteluihin voi suhtautua huumorilla yms. toivottavasti meidän eläkeläisillä on vielä pitkä elämä edessä.